Arkistosivu 2

02
kes
08

Strategia, Strategia, Strategia

Minulla on siis periaatteessa kaksi eri työnantajaa, vaikka sinänsä työnkuva molempien osalta on suunnilleen sama, joten eroa ei aina käytännössä näiden välillä huomaa. Kahdentyönantajan-loukku tulee ilmi lähinnä sen tyyppisissä tilanteissa, kuin kahdet pikkujoulut (mikä on sinänsä loistavaa!), kahdet esimiehen arvostelut (mikä on rasittavaa!), heitä tulee kyllä verrattua keskenään, joten sinänsä arvosteleminen voi olla nopeampaakin, ja nyt viimeisimpänä: kaksi strategiatyötä.

Nämä molemmat organisaatiot puuhaavat siis nyt yhtaikaa itselleen strategioita, sitä varten on kilpailutettu ja valittu ulkopuolinen konsulttifirma, jonka kanssa sitten mietitään, että mitä tehdään, miksi tehdään, miten tehdään ja ennen kaikkea -mitä pitäisi tehdä. Kun näitä ajatuksia ja teemoja sitten muovataan lyhyiksi ja helposti muistettaviksi lauseiksi, on tuloksena uskomaton määrä tyhjää tautologiaa, joka todella vaatiikin ammattilaisen muovaamaan siitä jotakin, jota voidaan strategiaksi kutsua.

Jos visioksi määritetään “aktiivinen toimija”, tarkoittaako se käänteisesti, että tällä hetkellä ollaan saamattomia nahjuksia? Entä “edelläkävijä” ? Kenen edellä tämä tyyppi kävelee ja ovatko muut perässähiihtäjiä? Onko kansainvälisyys arvo tai tavoite sinänsä? Vai onko se tavoiteltavaa ainoastaan, jos siitä on jotain hyötyä jollekin? Entä pitäisikö verbi “tuottaa” varata ainoastaan sellaisille tuottajille, jotka konkreettisesti tuottavat jotain, vaikka viljaa.

Tällä viikolla työintoani uhkaa vain yksi asia ja se on: strategia, strategia ja strategia.

30
tou
08

Facebookista voi oikeasti löytää vanhoja kavereita

Nyt on voittaja-fiilis! Sain vihdoin väännettyä nuorkauppakamarimme lehden valmiiksi!!! Siihen hommaan on nyt käytetty viime sunnuntaista lähtien joka vitun ilta! Nyt on 12-sivuinen A4 -kokoinen lehti sitten valmiina lähetettäväksi painoon, tai siis puuttuu siitä vielä yksi kuva -omani. Sen ajattelin ottaa huomenna, kun pitää laittautua kuntoon pikkuveljen ylioppilasjuhlia varten. On muuten uskomattoman vaikeata keksiä lahjaa 18 -vuotiaalle, jolle äiti on jo sisustanut ja täyttänyt asunnon. Itse asiassa se on vielä vähän ns. vaiheessa, tarkoitus on huomenna aamulla käydä hakemassa vielä ruusu, kortti ja lahjakortti.

Facebookista voi sitten tosiaan oikeasti löytää vanhoja kavereita, mikä tuli todistettua, kun löysin lapsuudenystäväni Viivin Facebookista, edellinen tapaaminen oli viisivuotiaana, eli aika tosi kauan sitten.

Slovakian Cuvac Gruela on edelleen meillä, sunnuntaina pitäisi melkein tietää lähteekö vai jääkö. Eilen olin sitä mieltä että lähtee -tänään että jää. Jää nähtäväksi.

26
tou
08

Hän on täällä tänään!!

Meillle tuli kylään (ja ehkä koekäyttöön, myönnetään!!) pieni, suloinen Gruu, Aamuruskon Gruela Demon, lauantaina. Tämä karvainen pieni nainen on kyllä saanut meidän porukan ihan sekaisin -ja onneksi saadaan olla sekaisin vielä ainakin tämän viikon. Hän todellakin on täällä tänään!

Viime viikon loppu oli erittäin mielenkiintoinen JCI:n eduskunnan vaikuttajapäivien ansiosta. Kahden päivän aikana oli loistava tilaisuus kuulla ja kysellä eri tasoisilta poliittisilta vaikuttajilta heidän näkemyksiään. Tapasimme kansanedustajia, puoleen puheenjohtajia ja “wannabe” -puheenjohtajia, sekä muita vaikuttajia. Näitä kaikkia tulen varmasti jatkossa lainaamaan ja heiltä sai todella paljon; tahtoivat he itsestään jotain antaa tai eivät.

20
tou
08

Nyt ei haittais vaikka tulis karhuja!!

Meille tulee ensi viikolla pieni Slovakian Cuvacin pentu “hoitoon joksikin aikaa”… Tarkoitus on, että pentu on meillä sen aikaa, kun sen uusi perhe tulee lomamatkaltaan… JEP, uskoo ken tahtoo.

Äitinä ei ole helppo vastustaa lasten vaatimuksia ja toiveita silloin, kun itse tekee mieli vain suostua ja huutaa, että tottakai!! Meillä on hoettu tätä “äiti, mä tahdon koiran, äiti -miksei meille voi tulla koiraa?” nyt ainakin vuoden ajan ja olen miettinyt -Niin, miksei? Joo, kyllähän siihen on ainakin 24 syytä ja ne ovat vuorokaudessa olevat tunnit.

Gruela syntyi 6 viikkoa sitten kavereidemme koiran yhdeksän jäseniseen pentueeseen ja on kuulemma “pahnan pohjimmainen”, pieni, purentavikainen narttu. Toisaalta myös rohkea, innokas, utelias ja sylissä viihtyvä. Ne kaikki ovat erittäin hvviä ominaisuuksia slovakian cuvacille, josta ei ole näyttelyihin, eikä jalostukseen, vaan etsii paikkaansa kotikoirana. Kyseessä on laumanvartijakoira. Rodun historia on mielenkiintoinen. “Se on rajattoman uskollinen ja rohkea, aina valpas ja valmis vastustamaan petoeläimiä, jopa karhua tai sutta.” (www.slovakiancuvac.net).

Luimme rodusta ja laumanvartijakoirista vanhemman pojan kanssa netistä ja kirjoista ja hän totesi minulle silmät loistaen; Äiti! Nyt ei haittais vaikka tulis karhuja!! No, hyvä tietää, että ollaan turvassa täällä pientaloalueellamme karhuilta -ainakin ensi viikolla! Meitä vartioi parikiloinen Gruela.

15
tou
08

Sirkus saapui Tanelinrantaan

Tiistaina sirkus saapui Tanelinrantaan. Siis sellainen sirkus, jossa on vanhat laudat maalattian päällä ja keikkuvat tuolit on korjattu roudari-teipillä. Sisällä teltassa on pimeää ja joko jäätävää tai kuumaa, nyt oli kuuma. Yleisö koostuu lapsista ja äideistä. Joukossa on muutama isä ja se yksi nuoripari, joka ajattelee, että sirkuksessa käyminen on romanttista.

Kun menimme ovesta sisään, oli hattarakoju sijoitettu aivan oviaukon viereen oikealle ja mehupiste strategisesti sen toiselle puolelle vasemmalle. Lapset näkivät vain isot hattarat, äidin silmät panivat merkille vartaloiltaan erittäin trimmatut hattaranpyörittäjän ja mehunsekoittajan. Myöhemmin shown kuluessa kävi ilmi, että hattarantekijä oli myös erittäin taitava veitsi-jönglööri ja loistava zorron asuun pukeutunut miekanheittäjä-tulitaitelija. Mehunsekoittaja puolestaan omasi käsittämättömän kipukynnyksen fakiirina ja tarkan käden veitsenheittäjänä. Samalla tavoin lipunmyyjä oli voimamies, joka pystyi kannattelemaan ilmassa kahta naista rautaisessa kehikossa otsansa ja niskansa varassa. Laskin, että kaikkiaan koko sirkuksessa oli työporukkaa ja taitelijoita yhteensä kahdeksan. Kaikki tekivät kaikkea ja he toteuttivat yhdessä monilla tavoin mielenpainuvan kokemuksen.

Pitkästyttävien pelle-esitysten aikana katselin kahta ainakin 70 -kymppistä miestä. Heidän kasvoistaan ja olemuksestaan näkyi, että sirkuksen mukana oli kierretty jo jokunen vuosikymmen. He seisoivat lavan reunalla pukeutuneina puna-kultaisiin takkeihin ja tarpeen mukaan kuivasivat lattiaa ja rakensivat esiintymislavaa. Mietin sitä, ovatko he aina olleet tuossa tehtävässä, vai ovatko he ehkä joskus olleet veitsenheittäjiä tai fakiireita ja ovatko tämän päivän tähtinä loistaneet miehet ehkä joskus heidän tilallaan.

Sircus Caliba ei tuottanut pettymystä, joskin aikuiselle taisi jäädä vähän eri asiat mieleen kuin lapsille. Sirkus oli myös loistavaa ja luontevaa jatkoa sille menolle, jota koin aikaisemmin päivällä erään pienen käräjäoikeuden valmisteluistunnossa!

09
tou
08

TomTom-Mattia ja kokouksia

Perjantai! AAHH! Ihanan aurinkoinen ja lämmin perjantai!! Perjantai on hieno päivä, voi suunnitella mitä kaikkea tekee viikonloppuna, eikä vielä ole stressiä siitä, ettei ole suunnitelmia toteuttanut.

Torstai oli kokouspäivä. Kokoustimme henkilöstöjaostolla. Jossain vaiheessa kokousta tajusin, että olen istunut kohta neljä vuotta kokouksissa näiden viiden ihmisen kanssa, lukemattomia tunteja.

Keskiviikkona oli kokouspäivä. Vihdoin löimme kiinni kunnallisvaaliehdokkaita. Mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi ja millä tavoin lista loppujen lopuksi muokkautuu. Olen mukana. Jossain vaiheessa mietin, että miksi ja minkä takia, mutta syyt ja into löytyivät.

Tiistai oli ”EskoReinonpoikaAlanko – Perkele!! -päivä”. Hän oli puhujana tilaisuudessa, jossa olin mukana. Tuon tilaisuuden aikana ja sen jälkeen mietin sitä, kuinka pitkälle ”etelä-pohjalaiset juurensa” voi tuotteistaa? Toisaalta, hyvin tuntuu menevän, joten mitäs sitä liikaa miettimään ja toisaalta virkamiesporukoissa ei juurikaan puhujina yleensä hänen tyyppisiään henkilöitä näy ja muutenkin kokemus oli loistava!

Tiistai pääättyi 350 kilometrin ajamiseen TomTom-Matin kanssa Suomen halki. Kyllästyin siihen, että tulostelen reittikarttoja erilaisista mahdollisista paikoista ja reiteistä. Ja kuka niitä oikeasti ajon aikana lukee?! Lopputulos on aina enemmän tai vähemmän perstuntumalla saavutettu. Kävin siis hakemassa oman TomTomin. Matti hoki koko yhteisen matkamme ajan, että “pysy vasemmalla, pysy vasemmalla,” vähän alkoi tälläistä kokoomuslaista ärsyttää :)

Maanantai, mitä ihmettä tapahtui maanantaina? Tuntuu kuin siitä olisi järkyttävän kauan. Ai niin, hain ruokatunnilla TomTom-Matin, ajoin Hesaan, tai siis Ikeaan, sen avustuksella. Juoksimme T:n kanssa Ikean läpi ja se kylppärin penkki, jota mentiin hakemaan, löytyi. Sen lisäksi mukaan tuli ilmalla täytettävä kilpikonna-tyyny. Ihan totta!

02
tou
08

julkisia ovat

Tämä päivä oli omalla tavallaan historiallinen töissä, sillä maaseutuelinkeinorekisterilain (jep, todellakin) muutos, jolla kansalliset maataloustuet tulivat julkisiksi, tuli voimaan tänään (tai siis kai periaatteessa eilen, mutta se oli pyhä). Hommaa valmisteltiin eri tavoin, koska ajateltiin että nuo tiedot kiinnostaisivat ja kiinnostivathan ne. Nyt niitä varamaan levitellään siihen asti, kun jonkun ministerin “puutarhanhoito-vinkit” julkaistaan…

On aina hauskaa ja palkitsevaa olla mukana jossain projektissa tai jutussa, joka näkyy laajemmin. (Narsistia siis taitaa minusta löytyä… ) Yksityispuolella sitä tosin tapahtui aikoinaan enemmän, kuin näin valtiolla, mutta aina joskus nähtävästi täälläkin.

Kuitenkin, parasta tässä päivässä oli kahvihetki. Tänäänhän oli maanantai ja perjantai samassa päivässä ja sen huomasi! Aamu aloitettiin maanantai-fiiliksellä. Tiedättehän; se viimeinen kahvitilkka on minun…, missäs ne viikonlopun lehdet ovatkaan… ja, joo-o, mä olen täällä töissä…, mutta iltapäiväkahvilla oltiin jo totaalisesti perjantaissa (Vai miten se nyt olikaan..! :) ). Loistavia vinkkejä sienimetsälle ja erittäin mielenkiitoisia reseptejä -Onneksi, ja todellakin, töissä on muutakin kuin maaseutuelinkeinorekisterilainmuutoksia!

29
huh
08

Intoa ja toivoa

Tänään oli loistava kokous! Kokous, kuulostaa kuivalta, mutta tämä ei ollut sitä -ainakaan yleisellä “kokousmitalla” mitattuna. Kokouksia on monenlaisia, välillä istutaan ja katsotaan kuin draamaa (kuten viime vuoden kuntaliitokseen liittyvät valtuuston ja hallituksen kokoukset), välillä myötähäpeä saa katselemaan puhelimen näyttöä (kuten… enpä taida laittaa tähän…), tarinat kertoo myös kokouksista, joissa ollaan niin kännissä, että luetaan pöytäkirjasta mitä on päätetty -joo, no niitä kokouksia odotellessa.

Suunnittelimme tänään kunnaallisvaalikuvioita naisjärjestöjen kanssa. Aina välillä tapaa ihmisiä, joista saa intoa ja toivoa tekemisiinsä jatkaa edelleen. Oli aivan loistavaa, että Paula Risikko oli mukana ja antoi meille valtavasti ideoita, intoa ja konkreettista tukea.

Lokakuussa nähdään tulokset!

19
huh
08

Singora ingeleese Cernibbiossa

Olen ollut pitkän aikaa hiljaa, tämä johtuu paljolti siitä, että jouduin olemaan erossa läppäristäni useita päiviä ja sen jälkeeen se joutui johonkin viruskaranteeniinkin. Ero läppäristä oli muuten yllättävän rankkaa! Entinen työkaveri heitti joskus vitsinä, että “menet varmaan sen kanssa sänkyynkin” -Voi kuule, kuinka oikeassa olitkaan! No, ehkä tästä aiheesta joskus lisää… Reissu autolla ihanan miehen kanssa Como-järven rannan pieniin kyliin kuulostaa täydellisen romanttiselta ja sitähän se olikin, mutta reissulla rakastuin myös johonkin toiseen -Italiaan.

Yövyimme muutaman yön pienessä hotellissa, jossa oli pienen pienet huoneet, loistava näköala vuorille ja kylään, sekä miellyttävä ja täysin hyvää italiaa puhuva henkilökunta. Päätin, etten anna yhteisen kielen puutteen häiritä, vaan haluan nauttia viiniä, keskustella ruokalistasta ja paikallisista nähtävyyksistä. Kuvittelin, että meillä oli sujuva yhteisymmärrys henkilökunan kanssa; He puhuivat italiaa ja minä puhuin käsilläni. Sain kaiken haluamani ja nautiskelin (kaiken sen lisäksi mitä en tänne julki kirjoita) loistavasta ruuasta ja hyvästä viinistä (näinhän siis Italiassa kuuluu tehdä). Tosin kerran sain lämpimän maidon tilatessani lattea ja eräs vanhempi herrasmies tiskin takana nosti kätensä ylös ja juoksi pois huutaen “Signora ingeleesee!!! Singnora ingeleeseeeeeee!!!”. En tajunnut olevani niin pelottava.

Hotelli oli muutenkin paitsi romanttinen myös värikäs ja kuuluisa pitsoistaan, jotka on mainittu myös eräässä kuuluisassa ravintola-oppaassa. Ravintolasali olikin täynnä illalla ja suurin osa porukasta oli paikallisia. Lauantai-iltana seurasimme tapahtumasarjaa, jota on vaikea kuvitella Suomeen, mutta jota paikalliset eivät juuri ihmetelleet. Naispuolinen tarjoilija huolehti koko reilun parinkymmenen hengen ravintolasalista yksin. Hän tarjoili, siivosi ja valmisteli pöydät, otti tilaukset, jutteli asiakkaiden kanssa ja kantoi pöytiin lisää juotavaa. Tahti kiihtyi ja asiakkaiden määrä kasvoi pitkin iltaa. Tarjoilija alkoi suunnilleen juosta pöytien välillä ja vaikka hän kuinka hymyili pirteästi ja kiisi pitkin salia, alkoi odotteluaika pöydissä kasvaa.

Alkusalaattien jälkeen alkoi keittiöstä kuulua äänekästä huutoa. Sali hiljeni hetkeksi -mutta puhe jatkui nopeasti, joten ei ilmeisesti ollut kyseessä mikään epätavallinen juttu. Tämän jälkeen saliin ilmeistyi lisäksi kaksi miespuolista henkilöä, jotka kiersivät salissa, ottivat tilauksia, eivätkä puhuneet englantia. Ei muuten puhunut se naispuolinen tarjoilijakaan, mutta hän ymmärsi kaikki käsimerkkini ja vastasi samalla tavalla takaisin. Häntä ei näkynyt vähään aikaan, kunnes hän juoksi ja jakoi vesikannuja pöytiin, kaulaliina kaulassa heiluen. Tämän jälkeen koko henkilökunta vetäytyi keittiöön ja alkoi taas erittäin äänekäs mielipiteiden vaihto, minkä jälkeen alkuperäinen tarjoili pyyhälsi saliin ja suoraan erääseen pöytään ja antoi sen kuulla kunniansa. Sanoja emme ymmärtäneet, mutta äänenkäyttö ja elekieli kertoi kaiken: hän oli koko viikon ollut sekä aamu- että iltavuorossa ja vastannut koko salista kokonaan yksin. Kun asiakkaita on salin täydeltä, ei ole mahdollista, että yksi ihminen ehtisi tehdä kaiken. Loppujen lopuksi nainen otti, kääntyi ja häipyi ovesta ulos. Ilta jatkui ja kaksi miestarjoilijaa yrittivät pärjätä. Tuloksena oli kaoottinen tilanne, jossa asiakkaat eivät enää saaneet mitä halusivat -mekään emme saaneet edes laskua ja lähdimme huoneeseen. Se ei sinänsä haitannut, koska yllätys yllätys, ruokailu oli täysin oikein laitettu huoneemme laskuun. Italialainen järjestelmä toimii. Eri tavalla kuin Suomeessa, mutta lopputulos ratkaisee.

Se mitä tuolta illalta jäin miettimään on se, että oliko äänekäs sananvaihto keittiössä ja salissa kamala riita, niin kuin sitä suomalaisesta näkökulmasta yhtäkkiä arvioisi, vai italialaisittain arvioiden -hyvä ja rakentava keskustelu.

06
huh
08

Hedelmällisyys huipussaan!

Joskus kuukausi sitten kirjoitin siitä, kuinka akvaariomme kotilo-asukit ottivat läheistä kontaktia toisiinsa -nyt tulokset ovat selvästi nähtävillä! Akvaariossa on yhteensä noin parikymmentä mini-kotiloa, jotka voi jo tunnistaa vanhempiensa näköiseksi. Nämä omenakotilot ovat kuin suoraan pano-pupu -vitseistä, paitsi että ovat hitosti nopeampia.

Pojat ovat isänsä luona tämän illan, joten nyt on toimittava. He ovat niin innoissaan näistä, ettei ylimääräisten kotiloiden harvennusta voi tehdä silloin, kun he katsovat vierestä. Äiti tappamassa pieniä kotilo-vauvoja ei ole se näky, jonka haluan heidän muistavan.

Voiko ne vetää vessanpöntästä alas tai jotain?! En kyllä halua aloittaa mitään kotilo-farmia putkistoissakaan, YAG!!! Mutta, kun minulla ei luonto riitä niiden liiskaamiseenkaan, ei missään tapauksessa. Olen myös ajatellut, että palautan kaikki ylimääräiset kotilot eläinkauppaan, koska en ole niitä ostanut. Juristimaisesti ajatetellen eläinkaupan suorituksessa on virhe; ostin kaksi omenakotiloa, en ostanut eksponentiaalisesti suurenevaa lukumäärää niitä. Ainakin ehdoissa olisi tullut mainita, edes pienellä kirjoitettuna, että kun ne kotiutuvat, alkaa sen verran laajamittainen suvunjatkamistouhu, että tulosta syntyy!!! Mielessä on käynyt myös, että lahjoittaisin niitä poikien kavereille. No, en sitä kuitenkaan tee, koska haluan pysyä väleissä heidän vanhempiensa kanssa ja haluan, että minua tervehditään vanhempienilloissa.

Ehkä en tee sitä itse… Palkkaan, pakotan tai houkuttelen jonkun tekemään puolestani kaiken sen, sanalla sanoen, likaisen työn.