Seinäjoki oli vauhdissa!

Oli muuten huikea viikonloppu täällä Seinäjoella. Vauhtiajot vetivät loistavan tapahtuman ja kaupungin täyteen porukkaa!! Jopa kebab-paikkoihin oli jonot. Kaksi kesän ihmismäärällä mitattuna suurinta tapahtumaa oli tänä vuonna kahden viikon välein ja molemmissa mukana olleena täytyy sanoa, että Vauhtiajot oli ehdottomasti ykkönen Tangomarkkinoihin verrattuna. Tosin voi tietty olla, etten ole mikään Tangomarkkinoiden ykköskohderyhmään kuuluva, mutta toisaalta, molempien pääesiintyjä oli sama, eli Lauri Tähkä, molemmissa oli samat laku- ja krääsäkauppiaat, benji-hyppy -systeemit jne. Kertooko se sitten siitä, että Tangomarkkinat yrittää tavoitella jotain muuta kuin perinteistä tangokansaa ja laskeeko Tangomarkkinoiden kävijämäärä edelleen, nähdään vuoden päästä.

Säätä voi kesätapahtumissa syyttää aina, mutta tunnelma ja järjestelyt on kuitenkin se, mikä ratkaisee. Perjantai oli huikean hauska ilta; Apulanta, Klamydia, Lauri Tähkä ja ennen kaikkea sen lisäksi vielä loistavaa seuraa M, S ja tietty T. Kiitos Vauhtiajot tästä viikonlopusta ja tunnelmasta! Tosin toiveena heittäisin, että ensi vuonna lisää anniskelupisteitä

Operaatio “treenaan muka maratoonille” on muuten sitten käynnistynyt ja etenee. Joka päivä on tullut tehtyä jonkinlainen kävelylenkki, kyllä tämä tästä… Lomakin sitten loppui, just kun siihen ehti tottua. No, ensi vuonna taas…

Loistava lomasää!

Vettä tulee, ei se mitään! Ollaan oltu mökillä, uitu, rentouduttu ja vietetty hauskoja iltoja hyvässä seurassa. Se, että ulkona ei ole helteistä on oikeastaan aika vapauttavaa – ei tarvitse koko ajan stressata siitä, miksei ole ulkona makaamassa auringossa. On ollut aivan loistava lomasää!

Lehtien kestoaiheina tuntuu olevan revittely erilaisten julkkisten onnistuneilla tai vähemmän onnistuneilla laihdutustarinoilla, väittely hiilareiden hyvyydestä / pahuudesta ja nyt viimeksi saatiin ihailla iltiksestä Lolan “paluuta”. Joo, oon aika kateellinen!!! Ja laihdutus sinänsä olisi kyllä varmaan ajankohtaista, kuten kunnon kohottaminenkin, en kiellä yhtään.

Tavallaan olisi aika kiinnostavaa aloittaa julkinen laihduttaminen tai treenaaminen, ilmoittaa kaikille, että nyt minä muuten laihdutan! Tai “tavoitteenani on osallistua maratoonille ensi vuonna.” Sen jälkeen ei voisi enää perääntyä tai tuntisi itsensä surkeasti epäonnistuneeksi. Tuo maratooni on jotenkin parempi, kun pelkkä laihduttaminen, koska siinä se laihtuminen, joka sinänsä on pääasia, tulee jotenkin siististi sivussa. Sitä paitsi olen huomannut, että maratooni-harjoittelussa voi loukata itseään mitä moninaisemmilla tavoilla, mikä estää edistymisen ja treenaamisen ilman, että sinänsä luovuttaa…

Näin kahden lapsen ja yhden avioeron jälkeen oma kroppa ja fysiikka ei välttämättä ole ollut se ensimmäinen ja ainut asia elämässä, johon jaksaisi tai yleensä voisi panostaa niin jumalattomasti. Nyt tässä viime aikoina kadonneen vyötärön metsästys ja kunnon kohottaminen on kuitenkin alkanut tuntua houkuttelevalta. En tosin tiedä miten sen tekisi, kun tuota aikaa meinaa olla rajallisesti ja töissäkin pitää käydä.

On muuten alkanut ihan tajuttomasti ärsyttämään ne lehtien laihdutus-jutut, jotka menee, että “kaikki syyt olla liikkumatta, ovat tekosyitä”. Vois tulla kokeilemaan tätä elämää joskus pariksi kuukaudeksi nämäkin syyllistäjät. Ja mitähän tapahtuisi, jos kaivaisin sen ajan, niinkuin eräässäkin lehdessä neuvottiin, “aamusta ennen töihin lähtöä”. Jep. Jättäisinkö 3,5 ja 8 vuotiaat keskenään kotiin ja lähtisin lenkille?! Siihen voisi olla sanottavaa jo monellakin taholla.

No, yritän keksiä jostain aikaa ja itsehillintää ja LOPETTAA napostelun ja suklaan syömisen, siitä tulee kyllä rankkaa… Olisko hyviä ideoita siitä, miten saisi kuntoiltua ja siis ennen kaikkea laihduttua? Muistaen, tästä elämäntilanteesta johtuvat realiteetit. Eikä please sitä neuvoa, että “ota lapset mukaan”! 3,5 vuotias vilkas poika ei oikeesti jaksa istua rattaissa mukana enää tämän enempää, muuten menee kyllä jo kiusaamisen puolelle.

Näissä mietteissä tänään. Taidan aloittaa sen terveellisen ruokavalion ja maratoonille treenaamisen -huomenna. Tänään nautin loistavasta lomasäästä!

Mistä sait sen käsityksen, Että noin voi tehdä toisille -Sul on pokkaa ainakin

Kävin surffailemassa blogilista.fi ero-sivustoilla ja olen teidän kanssanne täysin samaa mieltä! Kuinka paljon ja kuinka kauan pitääkään sietää?! Nyt on kulunut 1 vuosi 5 kuukautta ja joitain päiviä pääälle -koska se loppuu?

Kyllähän minä jaksan, enkä välitä -enää.  Antaa tulla vaan! Tulee mieleen vaan lähinnä Irinan biisi “Pokka”;

“Yhtä toivon enemmän kuin muuta. Paljon sen vuoksi antaisin, Että tuntisit oikeesti Miten paljon sä haavoitit. Ja miten kerran toisensa, Jälkeen se kaikki uudestaan nöyryytti. Älä väitä ettei sulla ole muka muistoo. Vai pidätkö sä mua tyhmänä, Jolla ei ole väliä? Itsetäänselvyytenä, lastenpalapelinä?

Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. Liikaa oot sen varjolla, Jo varastanut anteeksi. Mistä sait sen käsityksen, Että noin voi tehdä toisille. Mut se mun täytyy kyllä myöntää, Sul on pokkaa ainakin. Mä en tahtois kantaa turhaa kuormaa. Varsinkaan kun se mitään muuta ei. Mut tekisitkö sä uudestaan saman, Jos saisit valita? Onko sussa jäljellä, Palaakaan inhimillisyydestä?

Joo mä tiedän mitä tunnen, Mut sitä koskaan ääneen sano en. Mä pelkään että joskus peilistä Katsoo sun kaltainen. Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda, Siihen suostu enää en. Yksi ainut katse jota et ymmärrä kuitenkaan, Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä. Sitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä Ja sitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä, Kun on vapaa kaikesta mitä kannan mukana. Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua, Sitä mihin oon päässyt ilman apua? Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua, Avasit mun silmät, en usko enää satuja.”

Pavlovin testin uusin versio

Olen tietoisesti välttänyt kirjoittamasta siitä meidän uudesta koiranpennusta (joka on aivan ihana!), ettei tule sellainen olo, että puhun vaan koirista tai lapsista tai molemmista.

Tiedättehän ne ihmiset, jotka koko ajan selittävät omista lapsistaan tai eläimistään? Mikään asia ei ole sellainen, ettei se johtaisi tarinaan lapsista tai koirista, eikä mikään kenellekään toiselle tapahtunut asia ole mitään verrattuna siihen, mitä tämän henkilön lapselle tai koiralle tai kissalle on sattunut. Peruskuvio on se, että pennut, ihmisen tai eläimen, ovat joko täysin mahdottomia tai aivan uskomattoman ihania. No, näitä tyyppejä löytyy varmasti useimmista kahvi- ja tupakkahuoneista.

Joo, no meillä siis on aivan ihana koiranpentu Kerrynterrieri “Peppi”. Nyt ollaan sitten muutaman viikon ajan opeteltu koiran elämää ja koiruuksia. On ihanaa kuinka joku voi olla niin innostunut siitä, että aamulla herää tai iltapäivällä tulee kotiin! Häntä heiluu ja se hyppii innoissaan, nuolee naamaa, eikä päästä metriä kauemmas, vaan seuraa koko ajan lähellä. Se on tosi imartelevaa ja saa meissä aikaan kaivatun reaktion; paijausta, silitystä, leperrystä.

Pavlovin kuuluisasta koiratestistä voisi muuten tehdä uuden version; kakka-keksi testi. Tämä pentu on ainakin aivan uskomattoman nopea oppimaan ja haluaa miellyttää myös tarpeita tehdessään (ja hyötyä itse). Se onkin loistavasti oppinut siihen, että aina kun tekee tarpeensa pihalle saa palkkioksi kehuja, taputuksia ja parhaimmassa tapauksessa namin. Tulee siis heti asiansa hoidettua pika-pikavauhtia luokse, istuu alas ja laittaa päänsä vähän vinoon ja tapittaa ruskeilla silmillään -kyllä siinä se koirankeksi usein tulee palkinnoksi annettua. Tosin tästä on kehittynyt jo uusikin versio, eli kun laitan käden hupparin etutaskuun, pentu juoksee luokse uskomatonta vauhtia – tietää mistä niitä keksejä saa. Toimii muuten loistavasti, kun opetellaan olemaan irti omalla pihalla.

Lopetan nämä pentu-jutut tänään tähän ja jos myöhemmin tuntuu tulevan liikaa koiratarinaa, niin laittakaa viestiä -yritän muistaa kuinka ärsyttävää se voi olla. Sen verran täytyy vielä lisätä tuohon tapaan laittaa pää kallelleen, katsoa silmiin ja saada tahtonsa läpi, että muistan kuulleeni joskus, että se on taito, jonka naiset oppivat jo ihan lapsena ja tehoaa erityisesti miespuolisiin… Pitääpä testailla!

Mitä muuta on ollut, kuin koiruuksia? Lomanodotusta!!!! Huima kahden viikon loma alkaa ensi viikon jälkeen, JES!! Onneksi vielä T aloittaa lomansa jo ensi viikolla ja on täällä kolme viikkoa yhteen menoon. Odotan!!