Minulla on aivan loistavat naapurit! Meillä on ollut tontilla vanha, lahonnut kuusi, jonka rapistumista on seurattu ja pelätty sitä, koska myrsky kaataa sen ja mihin suuntaan ja minkä talon päälle. Ongelmalliseksi puun kaatamisen on tehnyt sen sijainti neljän talon tonttien risteyksessä (harmittavasti juuri minun puolella!), joka suunnassa on ollut jokin rakennus, rakennelma, aita tai kasvimaa,joka on estänyt kaatamisen. Tänään kun tulin töistä, puu oli kaadettu, rungon palat kärrytty naapurin puolelle ja roskatkin haravoitu! Apuun oli löytynyt todellinen ammattimies, joka kaatoi puun käytännössä ilman mitään näkyvää jälkeä. Hienoa, Kiitos!

Muutoin minusta on välillä viime aikona tuntunut samalta, kuin Adolf Ehrnroothista sen vanhan vitsin mukaan, jossa hän tuli kotiin Suomalaiselta Clubilta, ehkä hieman myöhäiseen ajankohtaan, ja eteisessä vaimo tuli moittimaan kotiin tuloaikaa, johon jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari totesi kuulemma, että “kuinka vanha pitää olla, että saa tulla kotiin niin myöhään kuin haluaa? Tuota teemaa kotiintuloajasta tosin voisi laajentaa ihan loputtomiin…

Ja se “vitun järkevä päätös” oli oikea!! Eikö tavallaan ärsyttävää myöntää?! Tämän perheen uusin pentu on nopeasti löytänyt paikkansa ja olemme kaikki aivan ihastuksissamme! Tuntuu, että kerrankin kävi niin, että vaikea päätös osoittautui kuitenkin oikeaksi ja vielä todella nopeasti.