Nyt oikeasti vituttaa aika rankasti -suoraan sanoen. Meillähän on ollut se pikkuinen (viime torstaina 7,3 kg…) slovakian cuvac kyläilemässä. Päätös siitä, pidetäänkö se vai ei, piti tehdä nyt viikonloppuna. Päätös oli, että se vietiin perjantaina takaisin… Päätös oli ennen kaikkea järkipäätös; iso koira, pienet lapset, vaativa rotu, mitä jos en pärjääkkään, jne. jne.

Ja nyt harmittaa, ihan älyttömästi. Se sopeutui meille hyvin ja oli ihan älyttömän suloinen! Se mikä mietitytti oli se, että en olisi vielä voinut jättää sitä vanhemman pojan kanssa kotiin niin, että en olisi itse ollut paikalla, koska heillä ei todellakaan ollut vielä selvillä se, kuka oli tämän lauman alimmainen ja pentu näki pojat lähinnä kai koirina, joiden kanssa kuului riehua, riehua ja riehua. Muuta ongelmaa käytökseen tai muuhun liittyen ei ollut, joten nyt mietin, että olinko liian hätäinen?

Tosiasia kai on, ettei 9-10 viikkoinen pentu vielä todellakaan ole salonkikelpoinen, toisaalta myöskään pojat eivät ole hirveän tottuneita olemaan koirien kanssa, joten sopeutumista oli, ja olisi ollut, molemminpuolin. Kyseessä kun ei todellakaan ollut mikään ongelma tapaus, vaan iloinen, energinen, leikkisä ja erittäin suloinen pentu. Lasten kanssa heillä oli myös aivan loistavia hetkiä, silloin kun kaikkien “energia-taso” oli sopivalla kohdalla. Harkitsinkin, että olisin pistänyt pennun aitaukseen silloin, kun en itse ole kotona, mutta toisaalta tämän porukan toinen aikuinen oli sitä mieltä, että koiran paikka ei ole yksin aitauksessa ja että se ei olisi ollut oikein sille.

Niinpä perjantai-ilta itkettiin, lauantai oltiin haikeana ja tänään on yritetty katsella muita rotuja. Niitä vaan tulee koko ajan verrattua tähän pikku-naiseen, joka todella vei sydämemme! – ja mikään niistä ei tunnu miltään. Ja mielessä on käynyt, että saataisiinko se vielä takaisin, jos oikein oikein oikein pydettäisiin…

Olen tämän kahdenviikon aikana kuullut hirveän määrän varoittelua koirista, ja isoista koirista erityisesti, lasten kanssa. Kiitos kaikista niistä! Ne ainakin menivät perille ja tein siis tämän ihan vitun järkevän päätöksen.