Minulla on siis periaatteessa kaksi eri työnantajaa, vaikka sinänsä työnkuva molempien osalta on suunnilleen sama, joten eroa ei aina käytännössä näiden välillä huomaa. Kahdentyönantajan-loukku tulee ilmi lähinnä sen tyyppisissä tilanteissa, kuin kahdet pikkujoulut (mikä on sinänsä loistavaa!), kahdet esimiehen arvostelut (mikä on rasittavaa!), heitä tulee kyllä verrattua keskenään, joten sinänsä arvosteleminen voi olla nopeampaakin, ja nyt viimeisimpänä: kaksi strategiatyötä.

Nämä molemmat organisaatiot puuhaavat siis nyt yhtaikaa itselleen strategioita, sitä varten on kilpailutettu ja valittu ulkopuolinen konsulttifirma, jonka kanssa sitten mietitään, että mitä tehdään, miksi tehdään, miten tehdään ja ennen kaikkea -mitä pitäisi tehdä. Kun näitä ajatuksia ja teemoja sitten muovataan lyhyiksi ja helposti muistettaviksi lauseiksi, on tuloksena uskomaton määrä tyhjää tautologiaa, joka todella vaatiikin ammattilaisen muovaamaan siitä jotakin, jota voidaan strategiaksi kutsua.

Jos visioksi määritetään “aktiivinen toimija”, tarkoittaako se käänteisesti, että tällä hetkellä ollaan saamattomia nahjuksia? Entä “edelläkävijä” ? Kenen edellä tämä tyyppi kävelee ja ovatko muut perässähiihtäjiä? Onko kansainvälisyys arvo tai tavoite sinänsä? Vai onko se tavoiteltavaa ainoastaan, jos siitä on jotain hyötyä jollekin? Entä pitäisikö verbi “tuottaa” varata ainoastaan sellaisille tuottajille, jotka konkreettisesti tuottavat jotain, vaikka viljaa.

Tällä viikolla työintoani uhkaa vain yksi asia ja se on: strategia, strategia ja strategia.