Facebookista voi oikeasti löytää vanhoja kavereita

Nyt on voittaja-fiilis! Sain vihdoin väännettyä nuorkauppakamarimme lehden valmiiksi!!! Siihen hommaan on nyt käytetty viime sunnuntaista lähtien joka vitun ilta! Nyt on 12-sivuinen A4 -kokoinen lehti sitten valmiina lähetettäväksi painoon, tai siis puuttuu siitä vielä yksi kuva -omani. Sen ajattelin ottaa huomenna, kun pitää laittautua kuntoon pikkuveljen ylioppilasjuhlia varten. On muuten uskomattoman vaikeata keksiä lahjaa 18 -vuotiaalle, jolle äiti on jo sisustanut ja täyttänyt asunnon. Itse asiassa se on vielä vähän ns. vaiheessa, tarkoitus on huomenna aamulla käydä hakemassa vielä ruusu, kortti ja lahjakortti.

Facebookista voi sitten tosiaan oikeasti löytää vanhoja kavereita, mikä tuli todistettua, kun löysin lapsuudenystäväni Viivin Facebookista, edellinen tapaaminen oli viisivuotiaana, eli aika tosi kauan sitten.

Slovakian Cuvac Gruela on edelleen meillä, sunnuntaina pitäisi melkein tietää lähteekö vai jääkö. Eilen olin sitä mieltä että lähtee -tänään että jää. Jää nähtäväksi.

Hän on täällä tänään!!

Meillle tuli kylään (ja ehkä koekäyttöön, myönnetään!!) pieni, suloinen Gruu, Aamuruskon Gruela Demon, lauantaina. Tämä karvainen pieni nainen on kyllä saanut meidän porukan ihan sekaisin -ja onneksi saadaan olla sekaisin vielä ainakin tämän viikon. Hän todellakin on täällä tänään!

Viime viikon loppu oli erittäin mielenkiintoinen JCI:n eduskunnan vaikuttajapäivien ansiosta. Kahden päivän aikana oli loistava tilaisuus kuulla ja kysellä eri tasoisilta poliittisilta vaikuttajilta heidän näkemyksiään. Tapasimme kansanedustajia, puoleen puheenjohtajia ja “wannabe” -puheenjohtajia, sekä muita vaikuttajia. Näitä kaikkia tulen varmasti jatkossa lainaamaan ja heiltä sai todella paljon; tahtoivat he itsestään jotain antaa tai eivät.

Nyt ei haittais vaikka tulis karhuja!!

Meille tulee ensi viikolla pieni Slovakian Cuvacin pentu “hoitoon joksikin aikaa”… Tarkoitus on, että pentu on meillä sen aikaa, kun sen uusi perhe tulee lomamatkaltaan… JEP, uskoo ken tahtoo.

Äitinä ei ole helppo vastustaa lasten vaatimuksia ja toiveita silloin, kun itse tekee mieli vain suostua ja huutaa, että tottakai!! Meillä on hoettu tätä “äiti, mä tahdon koiran, äiti -miksei meille voi tulla koiraa?” nyt ainakin vuoden ajan ja olen miettinyt -Niin, miksei? Joo, kyllähän siihen on ainakin 24 syytä ja ne ovat vuorokaudessa olevat tunnit.

Gruela syntyi 6 viikkoa sitten kavereidemme koiran yhdeksän jäseniseen pentueeseen ja on kuulemma “pahnan pohjimmainen”, pieni, purentavikainen narttu. Toisaalta myös rohkea, innokas, utelias ja sylissä viihtyvä. Ne kaikki ovat erittäin hvviä ominaisuuksia slovakian cuvacille, josta ei ole näyttelyihin, eikä jalostukseen, vaan etsii paikkaansa kotikoirana. Kyseessä on laumanvartijakoira. Rodun historia on mielenkiintoinen. “Se on rajattoman uskollinen ja rohkea, aina valpas ja valmis vastustamaan petoeläimiä, jopa karhua tai sutta.” (www.slovakiancuvac.net).

Luimme rodusta ja laumanvartijakoirista vanhemman pojan kanssa netistä ja kirjoista ja hän totesi minulle silmät loistaen; Äiti! Nyt ei haittais vaikka tulis karhuja!! No, hyvä tietää, että ollaan turvassa täällä pientaloalueellamme karhuilta -ainakin ensi viikolla! Meitä vartioi parikiloinen Gruela.

Sirkus saapui Tanelinrantaan

Tiistaina sirkus saapui Tanelinrantaan. Siis sellainen sirkus, jossa on vanhat laudat maalattian päällä ja keikkuvat tuolit on korjattu roudari-teipillä. Sisällä teltassa on pimeää ja joko jäätävää tai kuumaa, nyt oli kuuma. Yleisö koostuu lapsista ja äideistä. Joukossa on muutama isä ja se yksi nuoripari, joka ajattelee, että sirkuksessa käyminen on romanttista.

Kun menimme ovesta sisään, oli hattarakoju sijoitettu aivan oviaukon viereen oikealle ja mehupiste strategisesti sen toiselle puolelle vasemmalle. Lapset näkivät vain isot hattarat, äidin silmät panivat merkille vartaloiltaan erittäin trimmatut hattaranpyörittäjän ja mehunsekoittajan. Myöhemmin shown kuluessa kävi ilmi, että hattarantekijä oli myös erittäin taitava veitsi-jönglööri ja loistava zorron asuun pukeutunut miekanheittäjä-tulitaitelija. Mehunsekoittaja puolestaan omasi käsittämättömän kipukynnyksen fakiirina ja tarkan käden veitsenheittäjänä. Samalla tavoin lipunmyyjä oli voimamies, joka pystyi kannattelemaan ilmassa kahta naista rautaisessa kehikossa otsansa ja niskansa varassa. Laskin, että kaikkiaan koko sirkuksessa oli työporukkaa ja taitelijoita yhteensä kahdeksan. Kaikki tekivät kaikkea ja he toteuttivat yhdessä monilla tavoin mielenpainuvan kokemuksen.

Pitkästyttävien pelle-esitysten aikana katselin kahta ainakin 70 -kymppistä miestä. Heidän kasvoistaan ja olemuksestaan näkyi, että sirkuksen mukana oli kierretty jo jokunen vuosikymmen. He seisoivat lavan reunalla pukeutuneina puna-kultaisiin takkeihin ja tarpeen mukaan kuivasivat lattiaa ja rakensivat esiintymislavaa. Mietin sitä, ovatko he aina olleet tuossa tehtävässä, vai ovatko he ehkä joskus olleet veitsenheittäjiä tai fakiireita ja ovatko tämän päivän tähtinä loistaneet miehet ehkä joskus heidän tilallaan.

Sircus Caliba ei tuottanut pettymystä, joskin aikuiselle taisi jäädä vähän eri asiat mieleen kuin lapsille. Sirkus oli myös loistavaa ja luontevaa jatkoa sille menolle, jota koin aikaisemmin päivällä erään pienen käräjäoikeuden valmisteluistunnossa!

TomTom-Mattia ja kokouksia

Perjantai! AAHH! Ihanan aurinkoinen ja lämmin perjantai!! Perjantai on hieno päivä, voi suunnitella mitä kaikkea tekee viikonloppuna, eikä vielä ole stressiä siitä, ettei ole suunnitelmia toteuttanut.

Torstai oli kokouspäivä. Kokoustimme henkilöstöjaostolla. Jossain vaiheessa kokousta tajusin, että olen istunut kohta neljä vuotta kokouksissa näiden viiden ihmisen kanssa, lukemattomia tunteja.

Keskiviikkona oli kokouspäivä. Vihdoin löimme kiinni kunnallisvaaliehdokkaita. Mielenkiintoista nähdä minkälaiseksi ja millä tavoin lista loppujen lopuksi muokkautuu. Olen mukana. Jossain vaiheessa mietin, että miksi ja minkä takia, mutta syyt ja into löytyivät.

Tiistai oli ”EskoReinonpoikaAlanko – Perkele!! -päivä”. Hän oli puhujana tilaisuudessa, jossa olin mukana. Tuon tilaisuuden aikana ja sen jälkeen mietin sitä, kuinka pitkälle ”etelä-pohjalaiset juurensa” voi tuotteistaa? Toisaalta, hyvin tuntuu menevän, joten mitäs sitä liikaa miettimään ja toisaalta virkamiesporukoissa ei juurikaan puhujina yleensä hänen tyyppisiään henkilöitä näy ja muutenkin kokemus oli loistava!

Tiistai pääättyi 350 kilometrin ajamiseen TomTom-Matin kanssa Suomen halki. Kyllästyin siihen, että tulostelen reittikarttoja erilaisista mahdollisista paikoista ja reiteistä. Ja kuka niitä oikeasti ajon aikana lukee?! Lopputulos on aina enemmän tai vähemmän perstuntumalla saavutettu. Kävin siis hakemassa oman TomTomin. Matti hoki koko yhteisen matkamme ajan, että “pysy vasemmalla, pysy vasemmalla,” vähän alkoi tälläistä kokoomuslaista ärsyttää

Maanantai, mitä ihmettä tapahtui maanantaina? Tuntuu kuin siitä olisi järkyttävän kauan. Ai niin, hain ruokatunnilla TomTom-Matin, ajoin Hesaan, tai siis Ikeaan, sen avustuksella. Juoksimme T:n kanssa Ikean läpi ja se kylppärin penkki, jota mentiin hakemaan, löytyi. Sen lisäksi mukaan tuli ilmalla täytettävä kilpikonna-tyyny. Ihan totta!

julkisia ovat

Tämä päivä oli omalla tavallaan historiallinen töissä, sillä maaseutuelinkeinorekisterilain (jep, todellakin) muutos, jolla kansalliset maataloustuet tulivat julkisiksi, tuli voimaan tänään (tai siis kai periaatteessa eilen, mutta se oli pyhä). Hommaa valmisteltiin eri tavoin, koska ajateltiin että nuo tiedot kiinnostaisivat ja kiinnostivathan ne. Nyt niitä varamaan levitellään siihen asti, kun jonkun ministerin “puutarhanhoito-vinkit” julkaistaan…

On aina hauskaa ja palkitsevaa olla mukana jossain projektissa tai jutussa, joka näkyy laajemmin. (Narsistia siis taitaa minusta löytyä… ) Yksityispuolella sitä tosin tapahtui aikoinaan enemmän, kuin näin valtiolla, mutta aina joskus nähtävästi täälläkin.

Kuitenkin, parasta tässä päivässä oli kahvihetki. Tänäänhän oli maanantai ja perjantai samassa päivässä ja sen huomasi! Aamu aloitettiin maanantai-fiiliksellä. Tiedättehän; se viimeinen kahvitilkka on minun…, missäs ne viikonlopun lehdet ovatkaan… ja, joo-o, mä olen täällä töissä…, mutta iltapäiväkahvilla oltiin jo totaalisesti perjantaissa (Vai miten se nyt olikaan..! ). Loistavia vinkkejä sienimetsälle ja erittäin mielenkiitoisia reseptejä -Onneksi, ja todellakin, töissä on muutakin kuin maaseutuelinkeinorekisterilainmuutoksia!