Mies ikkunan takana

Ikkunani takana seisoo mies. Hänellä on pipo tiukasti ja syvällä päässä. Tummat vaatteet ja paksut hanskat. Katselemme välillä toisiamme lasin läpi, yrittäen antaa vaikutusta ettemme tuijottaisi. Tilanne on outo, minä olen toisessa kerroksessa toimistossani, eikä ikkunani takana ole koskaan ollut ketään.

Hän on asentanut rakennustelineitä ikkunani taakse aamusta lähtien.  Telineet heiluvat, vaappuvat ja kolisevat sitä mukaa kun hän kulkee edes takaisin. Ulkona tulee lunta ja tuulee niin, että lumi näyttää satavan vaakasuorassa. Otteet ovat niin varmoja, että mies ei varmaan kuvittele mielessään, kuten minä sitä, että näen hänet kaatumassa telineidensä kanssa parinkymmenen metrin matkan alas. Korkeanpaikan kammosta kärsivänä en edes voisi kuvitella pystyväni tuohon, mitä hän tekee noin rennosti.

Nostan katseen ylös, hymyilen hänelle.  Olisipa kesä! – silloin tämä rakennusprojekti saisi mielenkiintoni ihan uudella tavalla… Aika palata sähköpostien pariin. 

Easter adventure by etelä-pohjanmaa

Pääsiäinenhän kai yleensä on hiljainen perhejuhla? Meillä tämä vuosi ei ollut hijainen, eikä vain perhejuhla, meillä oli vierailulla taiwanilainen kuvausryhmä. Aivan! Kuulostaa sellaiselta mitä ei tapahdu.

Muutama viikko sitten ystäväni kyseli, että voisiko taiwanilainen kuvausryhmä tulla meille pääsiäisenä kuvaamaan? Vastaus oli selviö: “Öö-ö… joo, tottakai!” Eihän siihen voinut vastata mitään muuta! Koko ajatus tuntui niin hullulta, että pitihän se kokea.

Eilen sunnuntaina sitten pihaan parkkeerasi minibussi, josta nousi avustajaa, assistenttia, kuvaajaa, valomiestä, tuottajaa, tulkkia ja koko shown host-isäntä -ja sitten alkoi show! Ryhmä on kiertänyt etelä-amerikassa ja aasiassa ja tekee seikkailu-matkailu-eksotiikka ohjelmaa. Euroopassa tosin vasta Sloveniassa, Kemissä ja nyt siis meillä. Koska varsinaiset pääsiäisjutut on täällä pohjanmaalla lauantaina, tarkoitti se sitten sitä, että me esitimme ja näyttelimme erilaisia pääsiäisjuttuja; askartelua, virpomista, mämmin syöntiä (jota host-isäntä ei pitänyt ollenkaan niin pahana…verrattuna matoihin, joita oli maistellut jollain reissulla). Kaikenlaista muuta pyrimme järjestämään, mutta kokko (ilman paloviranomaisten lupaa) jäi kyllä pyynnöistä huolimatta sytyttämättä. Porukka pyöri kuvaten pääsiäisruohoa, tipuja, askartelua ja trulleja (jotka olivat oikeastaan velhoja…), sekä trullittamista naapurissa. Pelkäänpä, että mikäli he eivät ennen tätä pitäneet minua outona, niin nyt kyllä! Trullittaminen oli tosin host-isännällekin ikimuistoinen kokemus, koska totesi nähtyään itsensä peilistä “..of all the things I’ve done, this is bad..”

Pelkäänpä myös, että jokin pääsiäisperinne ry ottaa meidät vielä kohteekseen ja manaa pääsiäispupun syömään kaikki suklaamunamme tästä eteenpäin, sillä olen aika varma, että kaikki vastauksemme vieraidemme esittämiin kysymyksiin, eivät ehkä olleet ihan täydellisesti vallitsevan perinnekäsityksen mukaisia… no, ainahan voi kätkeytyä kielimuurin taa. Mikä voi olla hyödyllinen juttu muutenkin, varsinkin kun kuvausten aikana kävi ilmi, että kyseessä on itse asiassa yksi taiwanin suosituimmista televisio-ohjelmista, jolla on katsojia sellaiset 2 miljoonaa. Ei muuten kannata googlettaa -vielä. Ohjelma tulee ulos joskus vuoden lopulla, mutta kun saan sen DVD:llä, laitan kyllä tänne, ehkä.

ADSL modeemin on sallittava UDP-protokollan portti 434

“Mikäli käytössä on vain NAT tai virtuaalinen palvelin -toiminto niin riittää kun asettaa portin 434 langattoman verkkokortin käyttävään IP-osoitteeseen. ADSL-modemin DHCP-palvelimelle suositellaan asetettavan kannettavan langattoman verkkokortin mac-osoitteen perusteella kyseinen IP-osoite kiinteäksi.

Mikäli ADSL-modemissasi on oikea palomuuri niin ADLS-modemisi ohjekirjasta löytyy tarkemmat ohjeet palomuuriin uuden säännöstön luomiseksi.”

Mitä kieltä tuo on? Onko olemassa jokin kieli, joka muistuttaa suomea, mutta ei sitä ole? Jokin tietokone-nörttien salakieli, jonka tarkoituksena on saattaa muut ihmiset tuntemaan itsensä täysiksi idiooteiksi? Nuo ohjeet luettuani oli tasan kaksi vaihtoehtoa: soittaa pikkuveli paikalle tai ottaa ohjekirja esiin. Löysin ohjekirjan ja aloitin. Ohjekirja on tietysti suomeksi ja tietokoneen asetukset englanniksi -ei muuta kuin päättelemaan mitä mikin termi tarkoittaa. Jossain vaiheessa löysin sisäisen tietokone-nörttini, sillä sain langattoman verkkoni toimimaan! Ei mitään käsitystä siitä, mitä tein, mutta ei sillä väliä. Pääasia että toimii, jes!

Tuntemattomat junassa

Joskus tosi kauan aikaa sitten haaveilin siitä, että kun tulen isoksi minusta tulee kirjailija. Istun kahviloissa ja kirjoitan tarinoita niistä ihmisistä joita näen ympärilläni. Tänään istuin junassa Helsinkiin sen 3 tuntia 17 minuuttia mitä aikataulu lupaa ja lisäksi ne pakolliset 15 minuuttia, jotka nykyään tuntuvat kuuluvan tähän välille. Tällä kertaa nuo minuutit tulivat Tampereen asemalla, kun odottelimme toista junaa Piäksämäjen suunnasta. Kun en enää jaksanut tehdä mitään järkevää, oli aikaa katsella ympärille ja antaa ajatuksen lentää. Samassa pikkuvaunussa minun kanssani istui neljä ihmistä.

Ensinnäkin; Vastapäätä istui noin 20 -v, nuorimies, lakki päässä, läppärissä tarroja, kuulokkeet korvilla, perusasiat kunnossa, mutta ei vakuuta – päätynyt opiskelemaan taloushallintoa, koska ei tiedä mitä haluaa. Päätyy yhteen naisen kanssa, joka kertoo hänelle mitä hän haluaa.

Toiseksi; Käytävän toisella puolella istuu nuori nainen. Vaalea, vähän hapsuttava tukka, liian tiukka paita. Opiskelee yliopistossa jotain humanistista ainetta, tavaramäärästä päätellen kotoisin jostain pohjoisesta, josta on nyt tulossa. Katsoo läppäriltä jotain ohjelmaa… rimakauhua ja rakkautta! Loistava sarja -hengenheimolainen on löytynyt.

Kolmantena; Muistan, että käytävän toisella puolella, humanistitytöstä seuraavalla penkkirivillä istui joku. Naispuolinen, nuorehko, ei läppäriä. Mitä muuta jäi mieleen? – ei mitään. Toivon, ettet sinä, junan penkkiin tasoittunut nainen, loukkaannu, sillä luulen että tulet tekemään päätöksiä minun eläke-etuuksistani joskus tulevaisuudessa.

Neljäntenä; Elämässään ajelehtivan taloushallinnon opiskelijan takana istui noin 30-v mies. Siististi ja vanhahtavasti pukeutunut, tumma tukka, ei sormusta (sen kuulkaa huomaa nykyään, kun itselläkään ei ole), hymyilee ystävällisesti (=epätoivoinen, iskee naisia junasta), salkku (=menossa aamuksi seminaariin). Töissä teollisuusyrityksessä, nousujohteinen ura, omakotitalo, vaimo ja kaksi lasta edessä. Insinööri.

Lopuksi; Minä. Mitä nämä muut näkevät katsoessaan minua? Saapuu juosten, ehtii junaan viime tingassa, levittäytyy molemmilla paikoille, koska on tilaa. Korkeat mustat korot (vaikka on muutenkin pitkä), Tiukat mustat farkut (ilmeisesti jotain joustokangasta), musta poolo (onko niitä muitakin?) liituraitajakku (jäi, koska tuli suoraan kokouksesta ja siellä monesti riittää, kun on vyötäröstä ylöspäin pukeutunut tilaisuuden edellyttämällä tavalla). Olisiko tuo määrä hiuksia kannattanut kuitenkin laittaa kiinni? Laittaa läppäriin virran, kaivaa puhelimet (2 kpl) esiin, näpyttää samaan aikaan toisella sähköposteja ja soittaa toisella. Puhuu lapsille, ex-miehelle ja jollekin joka saa esiin hassun, pienen hymyn. Elämä on tässä ja nyt -Tulevaisuus huomenna.

Kuka täällä sotkee?

Noin yleensä olen sitä mieltä, että olen siisti ihminen; ei tiskejä tiskipöydällä, sohvatyynyt suorassa, ylimääräiset tavarat kaapissa ja jos näin ei jostain syystä olisi, syy löytyy jostain muualta. Siis noin yleensä. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa tänä viikonloppuna. Lapset lähtivät ex-miehen kanssa mummolaansa ja minä jäin viettämään Nuorkauppakamarimme järjestämää Länsi-konferenssia. Tarkoituksena oli myös käydä lenkillä, kirjoittaa viestejä ystäville ja tehdä kaikenlaista mitä oli päässyt kertymään. No, tämän viikonlopun aikana kertyi lisää.

Perjantaina töiden jälkeen olin liian väsynyt ja toisaalta liian kiireinen, kun piti ehtiä mukaan konferenssin tulojuhlaan. Mitä sinnekin laittaa päälle? – löysin lopulta kaapista ihanan paidan ja sitten valitsin ne samat farkut, jotka minulla on aina. Tätä kuitenkin edelsi aika monen muun asukokonaisuuden testaaminen, joita ei sitten tullut laitettua takaisin kaappiin. Ilta oli loistava ja hauska ja päättyi perinteisesti grillin kautta kotiin. Aamulla heräsin 10.45, kun ystävä soitti ja varmisti, että olen tulossa hänen kanssaan konferenssin järjestelytalkoo tehtäviin -Joo, tietty olen tulossa, ei et tietenkään herättänyt (Sori, pieni hätävalhe)… Äkkiä jotain päälle! 30 minsaa aikaa!! Musta paita? Valkoinen paita? Farkut? -No, ne nyt ainakin ja tietty ne samat, jotka on aina, ja se eka niistä mustista paidoista, joita koitin.

Kerran lapset ei ole kotona, voi äiti hemmotella itseään ja välttää ruuanlaiton ja hakea kotiin mennessä kebabin. Paperit ja foliot äkkiä syömisen jälkeen tiskipöydälle eilisten hampurilaispussien viereen ja menoksi ostamaan sukkahousuja ja sen jälkeen meikattavaksi illan isoa ja hienoa gaalaa varten. Roskat ehtii aina viedä illalla ennen lähtöä, kun nyt on kiire.

Papiljotteja ei ehdi laittaa laatikkoon, kertakäyttöpiilareiden koteloita roskikseen, eikä sopimattomiksi todettuja laukkuja takaisin kaappiin. Kaikki jää valmistautuessa siihen mihin sen tiputan ja minä kuljen ympäri taloa ja hermoilen ja yritän kiirehtiä ja tiputan tavaraa ja kuljen, ympäriinsä. Lopulta on pakko lähteä, kyyti odottaa. Ai niin, ne roskat jäi.

Ilta oli jälleen loistava ja päättyi -grillin kautta kotiin. Aamulla herään herään jalat väärästä kenkävalinnasta pakottavina, eilisen meikit tyynyliinalla ja katson kelloa. Kello on 12, vielä voi nukkua. Jossain vaiheessa herään ja huomaan, että olen kyllä muistanut ostaa niitä sukkahousuja, mutten kahvia. Eikun ABC:ltä hakemaan. Ai, niin ne roskat jäi taas! Kotiin mennessä alkoi kummasti tehdä mieli jo syötävää, joten eikun pitsalle. Pitsalla ollessa huomasin, että alkaa tulla kiire sunnuntai-illalle sovittuun kunnallisvaaliaiheiseen tapaamiseen, joten eikun sinne. Kotiin tullessa olin niin poikki, että makasin ja katsoin tanssijoiksi haluavia julkkiksia.

Tänään maanantaina olen sitten kerännyt vaatteita, kerännyt papiljotteja ja kerännyt laukkuja, pessyt astioita, pessyt pyykkejä ja pyyhkinyt pöytiä. Mutta ei se mitään, nyt kello 23 on kaikki siten, miten pitää. Ja hauskaa oli koko viikonloppu. Ai niin -Ja vein ne roskat.

Halutaan vuokrata talonmies

Tässä talossa kenenkään tehtäviin ei kuulu lumityöt, paitsi ehkä viikonloppuisin. Tämä tuli todistettua tänään tullessani kotiin neljäntoista tunnin kuluttua siitä, kun sieltä lähdin. Rinnetontti on kuulkaa hieno asia -ainakin kiinteistövälittäjien mukaan. Voisi kyllä vielä lisätä, että aurinkoisella ja kuivalla kelillä. Siinä vaiheessa, kun yrittää päästä liukasta, pehmeää, lumista rinnettä ylös pikku-autolla, joka on varustettu 1.4 moottorilla, alkaa kyllä arvostamaan tontin pintamuodon ominaisuuksia.

Autokatokseen on reilun kymmenen metrin matka kadulta, ylämäkeen. Kun lunta on tullut nyt muutaman päivän aikana reilut kaksikymmentä senttiä ja kunnan vastuulla oleva auraus on asianmukaisesti tehty (kiitokset siitä, se on hienoa!), on kadun ja pihan väliin muodostunut valli; Lumivalli -jäisistä lumilohkareista. Saadakseni auton ylös autokatoksen suojaan, täytyy autolla ensin ylittää tämä osittain yli puolenmetrin korkuinen valli, joka kasvaa päivä päivältä. Vallin ylityksen jälkeen ei mitenkään helpota, vaan alkaa pehmeä, upottava, uuden lumen osuus. Kun tavoitteena on parkkeeraaminen ylös, katoksen alle, edellyttää tämä suoritus vauhdin ottamista ja -kiihdyttämistä, auton kääntämistä suoraan kohti mäkeä, oikeassa kulmassa ja nopeasti. Kun auto alkaa vetää sivulle, täytyy osata antaa lisäkaasua ärhäkkäästi, mutta ei liikaa, ettei joudu ns. ojasta allikkoon eli -autokatoksenpylväästä autotallin seinään. Kun saa auton katokseen, fiilis on kuin kimillä aika-ajon jälkeen; Huolimatta kaikista ilmenneistä ongelmista, tärkeintä on sijotus suhteessa paalu(n)paikkaan.

Tiedän; Kun rinne ei olisi luminen, ja kun liittymä pidettäisiin vallittomana, ei ongelmia olisi -Halutaan vuokrata talonmies.

Oudot kotilot

Pojilla on akvaario, johon ostettiin myös kaksi omena(tai jotain hedelmä)kotiloa. Nyt kotilot ovat olleet meillä ilmeisesti niin kauan, että tuntevat olonsa erittäin kotoisaksi. Ne ovat jatkuvasti mykkyrällä kietoutuneina toisiinsa ja joko kyseessä on kolmituntosarvinen laji tai kyseessä on jotain ihan muuta puuhaa kuin tavanomaista kotilo-olemista. Pojat ovat huomanneet kotiloiden käytöksen ja tänään aamulla minut kutsuttiin sitä seuraamaan; ” Äiti mitä ne tekee?” Ööö -öö varmaan painii… (tosi hyvä äkkivastaus! jes!). Seitsemänvuotiaan kommentti oli kuitenkin nopea; “Tai sitten ne parittelee” . Termit hallussa. Luontodokkarit tekee tehtävänsä. Perheenlisäystä odotellessa.

Ensimmäinen Askel

On se vaikein. Mutta nyt on bloki-sivut olemassa.